Ilmaus, jota apostoli Paavali käytti 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:2, 3:ssa varoittaessaan suuresta kristillisyyden vastaisesta luopumuksesta, joka kehittyisi ennen ”Jehovan päivää”. Tässä ”luopumuksesta” käytetty kreikkalainen sana a·po·sta·siʹa ei merkitse pelkästään pois lankeamista, välinpitämätöntä  takaisin luisumista. Se merkitsee tietoista hylkäämistä, suunniteltua, tahallista kapinaa. Muinaisissa papyrusasiakirjoissa sanaa a·po·sta·siʹa käytettiin poliittisessa mielessä kapinallisista.

Uskonnollinen kapina. Tässä ei kuitenkaan ole kyse poliittisesta vaan uskonnollisesta kapinasta, kapinasta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta vastaan ja siksi kristillistä seurakuntaa vastaan.

Ennustettu. Apostolit Paavali ja Pietari esittivät sekä suullisesti että kirjallisesti muita ennustuksia tästä luopumuksesta, ja itse Herra Jeesus Kristus varoitti sen tulosta. Kuvauksessaan vehnästä ja rikkakasveista (Mt 13) Jeesus sanoi, että Panettelija kylväisi ”rikkakasveja”, tekokristittyjä, ”paholaisen poikia”, ”vehnän” eli ”valtakunnan poikien” joukkoon. Heitä olisi aina asiainjärjestelmän päättymiseen saakka, jolloin heidät tunnistettaisiin ja ’poltettaisiin’.

Paavali varoitti Efesoksen kristittyjä valvojia siitä, että hänen poismenonsa jälkeen tosi kristittyjen keskuuteen tulisi ”sortavia susia”, jotka eivät kohtelisi laumaa hellästi vaan yrittäisivät vetää ”opetuslapset” mukaansa (eivät vain tekemällä itselleen opetuslapsia vaan yrittämällä vetää pois Kristuksen opetuslapset) (Ap 20:29, 30). Hän kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen 4:1–3:ssa: ”Mutta henkeytetty ilmaus sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin, valheenpuhujien ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on kuin poltinraudalla merkitty [tunnoton, paatunut, niin etteivät he tunne minkäänlaisia omantunnontuskia ulkokultaisesta valheiden puhumisestaan], jotka kieltävät menemästä naimisiin ja käskevät karttamaan ruokia, jotka Jumala loi – – kiittäen nautittavaksi.”

Myöhemmin Paavali kirjoitti Timoteukselle, että ”tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, ja he kääntävät korvansa pois totuudesta” (2Ti 4:3, 4).

Apostoli Pietari rinnasti kristillisyydestä luopumisen siihen, mitä tapahtui luonnollisen Israelin keskuudessa. Hän sanoi: ”Mutta kansan keskuuteen tuli myös vääriä profeettoja, niin kuin teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, ja tuottavat siten itselleen pikaisen tuhon. Lisäksi monet tulevat seuraamaan heidän irstauden tekojaan, ja heidän takiaan totuuden tietä tullaan herjaamaan.” Pietari osoittaa edelleen, että he kiskoisivat hyötyä seurakunnasta mutta ’ettei heidän tuhonsa torku’. (2Pi 2:1–3.)

Kollektiivinen ”ihminen”. Kuten edellä mainitut raamatunkohdat osoittavat, tämä 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:1–12:ssa mainittu ”ihminen” ei siis ole yksilö vaan kollektiivinen ”ihminen”, ihmisryhmä, ja tämän ”ihmisen” olemassaolo jatkuisi apostolien kuoleman jälkeen aina Herran läsnäolon aikaan saakka.

Petos Jumalaa kohtaan. ”Laittomuus”, johon tämä luopio, kollektiivinen ”ihminen”, syyllistyy, on laittomuutta Jehova Jumalaa, Kaikkeuden Suvereenia, kohtaan. Tämä ”ihminen” on syypää petokseen. Samoin kuin Juudas Iskariotia, petturia joka kavalsi Herran Jeesuksen Kristuksen ja vaikutti osaltaan hänen kuolemaansa, myös tätä ”ihmistä” nimitetään ”tuhon pojaksi”, joka Juudaksen tavoin tuhotaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä ”ihminen” ei ole ”Suuri Babylon”, joka myös taistelee Jumalaa vastaan, sillä ”Suuri Babylon” on nainen, portto. Mutta koska tämä ”ihminen” on noussut uskonnolliseen kapinaan Jumalaa vastaan, se on ilmeisesti osa salaperäistä Babylonia. (Joh 17:12; Il 17:3, 5.)

”Laittomuuden ihminen” asettuu vastustamaan Jumalaa ja on siitä syystä eräänlainen ”saatana”, joka merkitsee ’vastustajaa’. ”Laittoman läsnäoloon” liittyy todellakin ”Saatanan vaikutus” (2Te 2:9). Apostoli Paavalin aikana ”laittomuuden ihmisen” henkilöllisyys oli uskonnollinen ”salaisuus”, ja monille ihmisille se on salaisuus edelleenkin, koska tämä ”ihminen” harjoittaa jumalattomuuttaan teeskennellen jumalista antaumusta (2Te 2:7). Valheellisilla opetuksillaan, jotka ovat Jumalan lain vastaisia tai syrjäyttävät sen, tämä ”laittomuuden ihminen” korottaa itsensä Jehova Jumalan ja muiden ’jumalien’, maan mahtavien, yläpuolelle ja asettuu myös Jumalan pyhiä, Jeesuksen Kristuksen todellisia hengellisiä veljiä, vastaan (vrt. 2Pi 2:10–13). Koska se on ulkokultainen, väärä opettaja, joka väittää olevansa kristitty, se ”istuu Jumalan temppeliin”, ts. siihen minkä nämä väärät opettajat väittävät olevan tuo temppeli. (2Te 2:4.)

Se mikä pidättää. Paavali puhuu siitä, ”mikä pidättää” (2Te 2:6). Nähtävästi apostolit  olivat tämä pidättävä tekijä. Paavali oli sanonut Efesoksen valvojille, että hänen poismenonsa jälkeen heidän keskuuteensa tulisi susimaisia miehiä (Ap 20:29). Hän kirjoitti toistuvasti varoituksia tällaisesta luopumuksesta, ei ainoastaan 2. Tessalonikalaiskirjeessään, vaan myös monissa Timoteukselle esittämissään kehotuksissa. Lisäksi hän neuvoi Timoteusta uskomaan häneltä kuulemansa asiat uskollisille miehille, jotka olisivat päteviä opettamaan toisia. Hän sanoi elävän Jumalan seurakunnan olevan ”totuuden pylväs ja tuki”. Hän halusi sen rakentuvan mahdollisimman vahvaksi, ennen kuin suuri luopumus pääsisi täysin valloilleen. (2Ti 2:2; 1Ti 3:15.)

Paljon myöhemmin apostoli Johannes Kristuksen käskystä varoitti lahkoista, erityisesti Nikolaoksen lahkosta, ja puhui Bileamin kaltaisista vääristä profeetoista sekä Isebelistä, joka sanoi itseään naisprofeetaksi (Il 2:6, 14, 15, 20).

Vaikuttamassa apostolien päivinä. Apostoli Paavali sanoi, että salaisuus oli ”jo vaikuttamassa” (2Te 2:7). Oli sellaisia, jotka yrittivät opettaa vääriä oppeja, ja jotkut heistä jopa häiritsivät Tessalonikan seurakuntaa ja antoivat osittain Paavalille aiheen kirjoittaa toisen kirjeensä tuolle seurakunnalle. Kun Johannes kirjoitti kirjeensä, oli olemassa antikristuksia, ja epäilemättä heitä oli ollut jo aikaisemminkin. Johannes puhui apostolisen aikakauden ”viimeisestä hetkestä” ja sanoi: ”Niin kuin olette kuulleet, että antikristus on tulossa, niin onkin nyt tullut monia antikristuksia – –. He lähtivät luotamme, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme. Mutta he lähtivät, jotta ilmenisi, että kaikki eivät ole meidän kaltaisiamme.” (1Jo 2:18, 19; ks. ANTIKRISTUS.)

Paljastetaan. Apostolien kuoleman jälkeen ”laittomuuden ihminen” tuli esiin uskonnollisine ulkokultaisuuksineen ja väärine opetuksineen (2Te 2:3, 6, 8). Paavalin sanojen mukaan tämä ”ihminen” tulisi saamaan suuren vallan ja toimisi Saatanan ohjauksessa suorittaen ”kaikkia voimatekoja ja valheellisia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä”. Niitä, jotka antavat kollektiivisen ”laittomuuden ihmisen” vaikutuksen pettää itsensä, sanotaan niiksi, ”jotka tuhoutuvat [kirjm. ”tuhoavat itsensä”], rankaisuksi siitä, että he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua”. Apostoli osoittaa, että he ”päätyisivät uskomaan valheen” ja että ”heidät kaikki tuomittaisiin, koska he eivät uskoneet totuutta, vaan mieltyivät epävanhurskauteen”. (2Te 2:9–12; ks. Int.) He saavat sen vuoksi langettavan tuomion. (Ks. YLÖSNOUSEMUS: Synti pyhää henkeä vastaan.)

Tuhotaan. Herra Jeesus on surmaava tämän kollektiivisen, ulkokultaisen ”laittomuuden ihmisen” ”suunsa hengellä” ja tekevä sen tyhjäksi ”läsnäolonsa ilmeiseksi tulolla”. Tämän Jumalan pahanilkisen vastustajan tuhoaminen on näkyvä, konkreettinen todistus siitä, että Herra Jeesus Kristus on toiminnassa Tuomarina. Hän ei tuomitse omien mittapuittensa mukaan, ja siksi tuhoaminen hänen ”suunsa hengellä” merkitsee ilmeisesti Jehovan tuomion ilmausta tätä jumalatonta ihmisluokkaa kohtaan. (2Te 2:8; vrt. Il 19:21, jossa puhutaan ”pitkästä miekasta, joka lähti hänen suustaan”.)