Tämä nimi kirjoitetaan hepreassa kolmella tavalla, mutta suomessa käytetään vain vastinetta ”Joas”. Kahdesta ensimmäisestä yleisempi muoto on Jō·ʼašʹ, lyhentymä toisesta nimestä Jehō·ʼašʹ, jota käytetään vain nro 7:stä ja 8:sta. Kolmas kirjoitustapa on Jō·ʽašʹ, ja sitä käytetään nro 1:stä ja 5:stä.

  1. Benjaminilainen, joka kuului Bekerin sukuhaaraan (1Ai 7:6, 8).

  2. Juudan jälkeläinen hänen kolmanneksi mainitun poikansa Selaan kautta (1Ai 2:3; 4:21, 22).

  3. Tuomari Gideonin isä; Manassen heimoon kuulunut abieserilainen (Tu 6:11, 15; 7:14; 8:13, 32). Joas oli ilmeisesti suhteellisen varakas ja vaikutusvaltainen mies yhdyskunnassa, hän omisti Baalille pyhitetyn alttarin ja ”pyhän paalun”, ja hänellä oli palveluskuntaa. Kun Joasin poika Gideon hajotti salaa tuon alttarin ja pyhän paalun ja rakensi niiden tilalle Jehovan alttarin, jolla hän uhrasi seitsenvuotisen sonnin, paikkakunnan asukkaat vaativat Joasia luovuttamaan poikansa surmattavaksi. Joas vastasi: ”Jos hän [Baal] on Jumala, ajakoon hän itse asiansa.” Tässä yhteydessä Joas alkoi kutsua poikaansa Jerubbaaliksi. (Tu 6:25–32; 8:29.)

  4. Yksi niistä Benjaminin heimoon kuuluneista väkevistä miehistä, jotka liittyivät Daavidin joukkoihin Siklagissa sen jälkeen, kun Saul oli julistanut hänet lainsuojattomaksi; gibealaisen Semaan poika (1Ai 12:1–3).

  5. Kuningas Daavidin nimittämä öljyvarastojen ylivalvoja (1Ai 27:28, 31).

  6. Toinen niistä, joiden valvontaan Ahab määräsi uskollisen profeetan Mikajan kärsimään vankeusrangaistusta. Joasia nimitetään ”kuninkaan pojaksi”. (1Ku 22:26, 27; 2Ai 18:25, 26.) Tämä ilmaus voi viitata kuningas Ahabin jälkeläiseen, tai sillä voidaan tarkoittaa kuninkaallista syntyperää olevaa virkailijaa tai jotakuta muuta, jolla oli läheinen yhteys kuninkaalliseen huonekuntaan.

  7. Juudan kuningas, joka hallitsi 40 vuotta (898–859 eaa.). Hän oli Juudan kuninkaan Ahasjan nuorin poika; hänen äitinsä oli Beersebasta kotoisin oleva Sibja. (2Ku 12:1; 1Ai 3:11.) Masoreettisessa tekstissä hänen hepreankielinen nimensä Jehō·ʼašʹ lyhennetään usein muotoon Jō·ʼašʹ, kuten Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen (Rbi8) alaviitteissä osoitetaan (2Ku 11:2, 21; 12:19; 1Ai 3:11; 2Ai 24:1, 2).

 Ahasjan kuolema antoi Ataljalle, Joasin pahalle isoäidille, tekosyyn tehdä itsestään kuningatar. Jottei kukaan voisi vastaisuudessa syyttää häntä vallananastuksesta, hän tappoi kaikki Ahasjan pojat lukuun ottamatta nuorta Joasia, joka oli tuolloin alle vuoden vanha pienokainen ja joka säästyi verilöylyltä, koska hänen tätinsä Jehoseba, ylimmäisen papin Jehojadan vaimo, piti häntä ja hänen imettäjäänsä kuusi vuotta piilossa temppelissä. (2Ku 11:1–3; 2Ai 22:10–12.)

 Kun lapsukainen oli seitsenvuotias, Jehojada paljasti salaisuuden viidelle johtomiehelle ja antoi heidän ensi kertaa nähdä laillisen kruununperillisen. Sitten Jehojada antoi 500:lle näiden johtomiesten komennossa olevalle miehelle temppelistä kilvet ja aseet ja käski heidän seisoa vartiossa Joasin ympärillä temppelin esipihassa kruunajaisten ajan. Jokainen, joka yritti aiheuttaa häiriötä, piti surmata. (2Ku 11:4–12, 21; 2Ai 23:1–11.) Kuullessaan kansan äänen Atalja tuli juosten paikalle ja huusi samalla: ”Salaliitto! Salaliitto!” Hänet vietiin nopeasti ulos ja surmattiin hevosportin sisäänkäynnin luona. Sitten Jehojada teki uskollisuusliiton Jehovan, vasta kruunatun kuninkaan ja kansan kesken, minkä jälkeen he repivät maahan Baalin huoneen ja tuhosivat sen alttarit ja kuvat ja vieläpä tappoivat Baalin papin Mattanin. (2Ku 11:13–20; 2Ai 23:12–21.)

 Niin kauan kuin ylimmäinen pappi Jehojada eli ja toimi Joasin isähahmona ja neuvonantajana, nuori hallitsija menestyi. 21-vuotiaana Joas oli jo naimisissa. Hänellä oli kaksi vaimoa  (toisen nimi oli Jehoaddan), ja nämä synnyttivät hänelle poikia ja tyttäriä. Näin Messiaaseen johtava Daavidin sukuhaara, joka oli ollut katkeamaisillaan, vahvistui jälleen. (2Ku 12:1–3; 2Ai 24:1–3; 25:1.)

 Jehovan huone oli todella korjausten tarpeessa, eikä tämä johtunut pelkästään sen iästä (sillä oli ikää enintään 150 vuotta), vaan myös siitä, että sitä oli Ataljan hallituskaudella lyöty laimin ja ryöstetty. Niinpä Joas kehotti leeviläisiä kulkemaan kaupungista kaupunkiin kaikkialla Juudassa ja keräämään rahaa korjaustöihin, mutta leeviläiset eivät paneutuneet asiaan koko sydämestään eikä työtä saatu tehtyä. (2Ku 12:4–8; 2Ai 24:4–7.) Aikanaan varojen keruu- ja valvontajärjestelmää muutettiin. Kansa suhtautui tähän myönteisesti, ja korjaustyöt saatiin lopulta päätökseen. (2Ku 12:9–16; 2Ai 24:8–14.)

 Uskollisen ylimmäisen papin Jehojadan kuoltua 130-vuotiaana valtakunnan ruhtinaat käänsivät ennen pitkää kuningas Joasin ja kansan pois Jehovasta pakanallisten epäjumalien ja ”pyhien paalujen” (fallossymbolien) palvontaan. Kun Jehova herätti profeettoja varoittamaan heitä, he kieltäytyivät kuuntelemasta. (2Ai 24:15–19.) Joas meni jopa niin pitkälle, että hän tappoi Sakarjan, Jehojadan pojan, koska Jumala oli tämän kautta esittänyt moittivan kysymyksen: ”Miksi te rikotte Jehovan käskyjä?” Ollessaan kuolemaisillaan Sakarja sanoi: ”Nähköön Jehova sen ja vaatikoon sen takaisin.” (2Ai 24:20–22.)

 Takaisinmaksun aika koitti pian. Koska Jehovan suojaava käsi oli poissa, onnistui Hasaelin johtama pieni syyrialainen sotajoukko tunkeutumaan Juudan alueelle. Joasin oli pakko antaa sille pyhäkön kulta ja aarteet sekä oma omaisuutensa, ja jäljelle jäi murtunut, sairas mies. (2Ku 12:17, 18; 2Ai 24:23–25.) Pian tämän jälkeen kaksi Joasin palvelijaa teki salaliiton ja surmasi hänet hänen ollessaan vielä verrattain nuori, vasta 47-vuotias. Hänet haudattiin esi-isiensä pariin Daavidin kaupunkiin, ja hänen poikansa Amasja alkoi hallita hänen sijastaan. (2Ku 12:19–21; 2Ai 24:25–27.)

  8. Israelin kuningas; Jehoahasin poika ja Jeehun pojanpoika (2Ku 14:1, 8, 9). Masoreettisessa tekstissä hänen hepreankielinen nimensä Jehō·ʼašʹ lyhennetään useimmiten muotoon Jō·ʼašʹ (Ho 1:1; Am 1:1). Hän hallitsi 16 vuotta 800-luvun puolivälissä eaa. Kun tämä Joas (Jehoahasin poika) alkoi hallita Israelin pohjoista valtakuntaa, oli Juudan eteläisen valtakunnan kuninkaana Ahasjan Joas-niminen poika (2Ku 13:10).

 Yleensä Joas teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja hän antoi vasikanpalvonnan jatkua kaikkialla maassa. Kun profeetta Elisa oli kuolemansairas, Joas meni kuitenkin alas hänen luokseen, itki hänen yllään ja sanoi: ”Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja hänen ratsumiehensä!” (2Ku 13:11, 14.) Profeetan pyynnöstä Joas ampui nuolen ikkunasta kohti Syyriaa ja löi sitten nuolillaan maata. Hän löi kuitenkin vain kolme kertaa. Elisa närkästyi tästä ja sanoi, että jos Joas olisi lyönyt maata viisi tai kuusi kertaa, hän olisi saanut täydellisen voiton syyrialaisista, mutta nyt profeetta julisti, että hän saisi vain kolme osittaista voittoa. (2Ku 13:15–19.) Joas menestyi kohtuullisesti kolmella syyrialaisia vastaan suunnatulla sotaretkellään ja sai takaisin joitakin israelilaiskaupunkeja, jotka Ben-Hadadin isä Hasael oli vallannut pohjoiselta valtakunnalta (2Ku 13:24, 25).

 Lisäksi Joas antoi Juudan kuninkaan palkata hänen joukoistaan 100000 miestä taistelemaan edomilaisia vastaan. ”Tosi Jumalan miehen” neuvosta heidät kuitenkin lähetettiin pois, ja vaikka heille oli maksettu sata hopeatalenttia (660600 dollaria) ennakkoon, he suuttuivat kotiin lähettämisestä luultavasti siksi, että he menettivät osuutensa odotettavissa olevasta sotasaaliista. Pohjoiseen suuntautuneella paluumatkallaan he ryöstivät sen tähden eteläisen valtakunnan kaupunkeja Samariasta (ehkä heidän tukikohtansa) aina Bet-Horoniin saakka. (2Ai 25:6–10, 13.)

 Luultavasti kostoksi tästä Juudan kuningas yllytti Joasin sotaan. Taistelussa, joka seurasi, Juudan kuningas Amasja vangittiin Bet-Semesissä, minkä jälkeen Joasin joukot murtautuivat Jerusalemin muurin läpi, ryöstivät temppelissä ja kuninkaan talossa olevan kullan ja hopean ja veivät mukanaan panttivankeja Samariaan. (2Ku 14:8–14; 2Ai 25:17–24.) Lopulta Joas kuoli, ja hänet haudattiin Samariaan, ja hänen poikansa Jerobeam II tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä (2Ku 13:12, 13; 14:15, 16).