Papin virkapukuun kuulunut vaate. Ylimmäisen papin käyttämää erityistä efodia kuvaillaan yksityiskohtaisesti niissä ohjeissa, jotka Jumala antoi Moosekselle. (Kuva, 1. osa, s. 539.) Se oli ilmeisesti esiliinan kaltainen vaatekappale, joka oli tehty ”kullasta, sinisestä langasta ja purppuranpunaiseksi värjätystä villasta, karmosiininpunaisesta materiaalista ja hienosta kerratusta pellavalangasta koruompelijan työnä”. Se muodostui etu- ja takakappaleesta, jotka yhdistettiin toisiinsa. ”Siinä”, ts. ehkä siihen kiinnitettynä, oli samasta materiaalista tehty vyö, joka piti sen tiukasti vyötärön ympärillä. Olkakappaleissa oli kultakehyksissä kaksi onyksikiveä, joihin kumpaankin oli kaiverrettu kuuden Israelin pojan nimet. Näiden kivien kultakehyksistä lähtevissä tekotavaltaan nuoran kaltaisissa kultapunoksissa riippui rintakilpi. Rintakilven alakulmista kulki sininen nauha efodin olkakappaleiden alareunaan aivan vyön yläpuolelle kiinnitettyihin kultarenkaisiin. Efodi ulottui ilmeisesti vähän vyötärön alapuolelle, muttei ehkä aivan polviin asti. (2Mo 28:6–14, 22–28.)

 Ylimmäinen pappi piti efodia sinisen hihattoman vaatteen, ns. ”efodin hihattoman vaatteen”, päällä, joka puolestaan oli pellavaihokkaan päällä (2Mo 29:5). Tätä efodia ei käytetty kaikissa tilaisuuksissa. Kun täytyi tiedustella Jehovalta jotakin kansakunnalle tärkeää asiaa, ylimmäinen pappi käytti efodia ja rintakilpeä, jossa olivat urim ja tummim (4Mo 27:21; 1Sa 28:6; Esr 2:63). Esitettyään syntiuhrit vuotuisena sovituspäivänä ylimmäinen pappi peseytyi ja vaihtoi vaatteensa; hän riisui puhtaan valkoiset vaatteensa ja pani ylleen nähtävästi kauniin asunsa, johon kuului efodi, ennen kuin hän uhrasi polttouhrit (3Mo 16:23–25).

 Efodi, jonka pappi Abjatar kuljetti Nobin pyhäköstä Daavidin leiriin, oli todennäköisesti ylimmäisen papin efodi, koska Doeg oli surmannut Abjatarin isän, ylimmäisen papin Ahimelekin, sekä alipapit hänen ohellaan (1Sa 22:16–20; 23:6). Daavid käski Abjatarin tuoda efodin paikalle, jotta hän voisi tiedustella Jehovalta, mihin toimiin hänen pitäisi ryhtyä (1Sa 23:9–12; 30:7, 8).

 Alipappien efodit. Alipapitkin käyttivät efodeja, vaikka ainoastaan ylimmäisen papin efodi mainitaan erikseen ja sitä kuvaillaan pappien vaatteiden valmistamista koskevissa Jehovan ohjeissa. Aaronin alaisuudessa alipappeina palvelleiden Aaronin poikien vaatteista eriteltiin vain ”ihokkaat”, ”kangasvyöt”, ”päähineet” ja ”alushousut” (2Mo 28:40–43). Nähtävästi alipapit ottivat myöhemmin tavakseen käyttää efodia. Samuel-poikanen ei ollut alipappi, mutta kun hän palveli Jehovaa pyhäkössä, hänellä oli efodi (1Sa 2:18) niin kuin niilläkin 85 papilla, jotka Doeg surmasi kuningas Saulin käskystä (1Sa 22:18). Nämä efodit ovat ehkä pikemminkin ilmaisseet niitä käyttävien papillisen aseman kuin olleet vaatekappaleita,  joita Laki olisi määrännyt käyttämään virkatehtäviä hoidettaessa. Alipapin efodi oli luultavasti samanmallinen kuin ylimmäisen papin efodi, mutta se oli tehty yksinkertaisesta valkoisesta kankaasta, sitä ei ollut kirjailtu, eikä sitä ollut valmistettu ehkä yhtä laadukkaasta pellavasta kuin ylimmäisen papin efodi. Nuoren Samuelin ja 85 papin efodia kuvailtaessa käytetään ’pellavaa’ tarkoittavaa heprean sana bad, mutta ylimmäisen papin efodista käytetään sanaa šeš ’hieno pellava’. (2Mo 28:6; 1Sa 2:18; 22:18.)

 Kun liiton arkkua tuotiin Siioninvuorelle ylös Jerusalemiin, lähelle Daavidin omaa taloa, Daavid tanssi Jehovan edessä tämän iloisen tapauksen kunniaksi, ja hän oli pukeutunut hienosta kankaasta tehtyyn hihattomaan vaatteeseen, jonka päällä hänellä oli pellavaefodi (2Sa 6:14; 1Ai 15:27).

 Gideonin valmistama efodi. Lyötyään midianilaiset Gideon valmisti saaliiksi saadusta kullasta efodin (Tu 8:26, 27). Jotkut ovat kritisoineet tätä kertomusta sillä perusteella, että efodin valmistamiseen ei toki olisi tarvittu 1700:aa sekeliä (19,4 kg) kultaa. Yhtenä selitysyrityksenä on tarjottu sitä, että Gideon teki myös kultaisen kuvapatsaan. Sanalla ”efodi” ei kuitenkaan tarkoiteta kuvapatsasta. Gideon uskoi Jumalaan. Hän ei toiminut niin kuin Jerobeam, joka johti myöhemmin kymmenen heimoa palvomaan vasikkapatsaita. Gideon oli ilmaissut kantansa Jehovan palvontaan, kun hänelle oli annettu mahdollisuus perustaa hallitseva dynastia Israeliin. Hän kieltäytyi siitä sanomalla: ”Jehova teitä tulee hallitsemaan.” (Tu 8:22, 23.) Suuri osa kullasta saatettiin mainiosti käyttää maksuksi mm. niistä koruista, joita mahdollisesti käytettiin efodiin. Gideonin efodi on hyvinkin voinut maksaa ilmoitetun summan (218365 dollaria nykyisten vaihtokurssien mukaan), varsinkin jos sen koristelussa käytettiin kallisarvoisia kiviä.

 Vaikka Gideonilla oli hyvä aikomus juhlia voittoa, jonka Jehova oli antanut Israelille, ja tuottaa kunniaa Jumalalle, efodista ”tuli ansa Gideonille ja hänen huonekunnalleen”, koska sitä palvoessaan israelilaiset syyllistyivät hengelliseen moraalittomuuteen (Tu 8:27). Raamatussa ei kuitenkaan kerrota Gideonin itsensä palvoneen sitä, vaan sen sijaan apostoli Paavali mainitsee hänet nimeltä uskollisten esikristillisten Jehovan todistajien ”suureen pilveen” kuuluvana (Hpr 11:32; 12:1).

 Käyttö epäjumalanpalveluksessa.  Tuomarien kirjan luvuissa 17 ja 18 kerrotaan tapauksesta, jossa efodia käytettiin epäjumalanpalveluksessa. Muuan efraimilainen teki efodin, jota ensin yksi hänen omista pojistaan käytti toimiessaan pappina veistetyn kuvan edessä, ja sitten sitä käytti Mooseksen leeviläinen jälkeläinen, joka toimi pappina, vaikka hän ei kuulunut Aaronin pappissukuun. Lopulta efodi ja kuva joutuivat Danin heimoon kuuluneiden miesten käsiin; heidän keskuudessaan leeviläinen ja hänen poikansa hänen jälkeensä jatkoivat palvelemista epäjumalien pappeina Danin kaupungissa kaikki ne päivät, jotka Jumalan huone sijaitsi Silossa.