Raamatun 60. kirja: Ensimmäinen Pietarin kirje

Kirjoittaja: Pietari

Kirjoituspaikka: Babylon

Kirjoitus päättyi: n. 62–64 ya.

1. Miksi kristittyjen täytyi kestää koettelemuksia, ja miksi 1. Pietarin kirje oli ajankohtainen?

 KUN varhaiskristityt julistivat laajalti Jumalan oivallisuuksia, Valtakunnan työ menestyi ja laajeni kaikkialle Rooman imperiumin alueelle. Tästä innokkaasta ryhmästä syntyi kuitenkin joitakin väärinkäsityksiä. Ensinnäkin näiden ihmisten uskonto oli lähtöisin Jerusalemista ja juutalaisten keskuudesta, ja jotkut sekoittivat heidät poliittismielisiin juutalaiskiihkoilijoihin, joita Rooman ikeen alaisuudessa oleminen ärsytti ja jotka aiheuttivat alituisesti hankaluuksia paikallisille maaherroille. Kristityt olivat lisäksi erilaisia siten, että he kieltäytyivät uhraamasta keisarille tai osallistumasta senaikaisiin pakanauskonnon muotomenoihin. Heitä vastaan puhuttiin, ja heidän täytyi kestää monia koettelemuksia uskonsa takia. Juuri oikeaan aikaan ja sellaisella tavalla, joka ilmaisee Pietarin toimineen Jumalan henkeytyksestä, hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, jossa hän kannusti kristittyjä pysymään lujina ja neuvoi, miten heidän tuli käyttäytyä silloisen keisarin, Neron, alaisuudessa. Tämä kirje osoittautui erittäin ajankohtaiseksi, kun otetaan huomioon, millainen vainon myrsky puhkesi melkein heti sen lähettämisen jälkeen.

2. Mikä todistaa Pietarin kirjoittaneen hänen nimellään tunnetun kirjeen, ja keille se osoitettiin?

² Alkusanat todistavat Pietarin kirjoittajaksi. Lisäksi Irenaeus, Klemens Aleksandrialainen, Origenes ja Tertullianus lainaavat kirjettä ja mainitsevat Pietarin kirjoittaneen sen. a Ensimmäisen Pietarin kirjeen oikeaperäisyys on yhtä hyvin todistettu kuin minkä tahansa muunkin henkeytetyn kirjeen. Eusebius kertoo kirkon vanhinten käyttäneen kirjettä runsaasti; sen oikeaperäisyyttä ei epäilty hänen aikanaan (n. v. 260–342). 100-luvun alkupuolella eläneet Ignatios, Hermas ja Barnabas viittaavat siihen. b Ensimmäinen Pietarin kirje on täysin sopusoinnussa muun henkeytetyn Raamatun kanssa, ja siinä esitetään voimakas sanoma niille juutalaisille ja ei-juutalaisille kristityille, jotka asuivat ”tilapäisasukkaina – – hajallaan Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bithyniassa” – Vähän-Aasian alueilla. – 1. Piet. 1:1.

3. Mitä todisteita on 1. Pietarin kirjeen kirjoitusajasta?

³ Milloin kirje kirjoitettiin? Sen sävystä käy ilmi, että joko pakanat tai ei-kristityt juutalaiset aiheuttivat siihen aikaan kristityille koettelemuksia, mutta että Neron vuonna 64 alulle panema vaino ei ollut vielä alkanut. Ilmeisesti Pietari kirjoitti kirjeen juuri sitä ennen, luultavasti vuosien 62 ja 64 välisenä aikana. Se että Markus oli vielä Pietarin kanssa, tukee tätä päätelmää. Paavalin ensimmäisen Rooman-vankeuden aikana (n. v. 59–61) Markus oli Paavalin seurassa, mutta hänen oli määrä matkustaa Vähään-Aasiaan, ja Paavalin toisen vankeuden aikaan (n. v. 65) Markuksen piti tulla jälleen Paavalin luokse Roomaan. (1. Piet. 5:13; Kol. 4:10; 2. Tim. 4:11) Tuona väliaikana hän olisi voinut olla Pietarin kanssa Babylonissa.

4, 5. a) Mikä kumoaa sen väitteen, että Pietari olisi kirjoittanut ensimmäisen kirjeensä Roomasta? b) Mikä ilmaisee hänen kirjoittaneen kirjaimellisesta Babylonista?

⁴ Mistä 1. Pietarin kirje kirjoitettiin? Vaikka raamatunselittäjät ovatkin yhtä mieltä kirjeen oikeaperäisyydestä, kanonisuudesta, kirjoittajasta ja likimääräisestä  kirjoitusajasta, heidän käsityksensä kirjoituspaikasta eroavat toisistaan. Pietarin oman todistuksen mukaan hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä ollessaan Babylonissa. (1. Piet. 5:13) Jotkut kuitenkin väittävät, että hän kirjoitti Roomasta, ja sanovat ”Babylonin” olleen Rooman salanimi, mutta todisteet eivät tue tällaista näkemystä. Raamatussa ei missään osoiteta Babylonin viittaavan nimenomaan Roomaan. Koska Pietari osoitti kirjeensä kirjaimellisessa Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bithyniassa oleville, on johdonmukaista, että hän Babyloniin viitatessaan puhui sennimisestä kirjaimellisesta paikasta. (1:1) Pietarilla oli hyvä syy olla Babylonissa. Hänelle uskottiin ’hyvä uutinen ympärileikatuille’, ja Babylonissa oli suuri juutalaisväestö. (Gal. 2:7–9) Teoksessa Encyclopaedia Judaica mainitaan Babylonian Talmudin valmistamista koskevan aineiston yhteydessä yleisen ajanlaskumme ajalta juutalaisuuden ”suuret oppilaitokset Babylonissa”. c

⁵ Henkeytetyssä Raamatussa, molemmat Pietarin kirjeet mukaan luettuina, ei mainita sanallakaan Pietarin menosta Roomaan. Paavali kertoo olleensa Roomassa, mutta hän ei koskaan sano Pietarin olleen siellä. Vaikka Paavali mainitseekin Roomalaiskirjeessään 35 nimeä ja lähettää terveisiä 26:lle nimeltä mainitulle henkilölle, miksi hän ei mainitse Pietaria? Yksinkertaisesti siksi, että Pietari ei silloin ollut siellä! (Room. 16:3–15) ”Babylon”, josta Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, oli aivan ilmeisesti Eufratvirran rannalla Mesopotamiassa sijainnut kirjaimellinen Babylon.

ENSIMMÄISEN PIETARIN KIRJEEN SISÄLTÖ

6. Mistä toivosta Pietari kirjoittaa, ja millä perusteella ’uudelleen syntyminen’ tähän toivoon on mahdollinen?

⁶ Uudelleen syntyminen elävään toivoon Kristuksen välityksellä (1:1–25). Alussa Pietari ohjaa lukijoidensa huomion ’uudelleen syntymiseen elävään toivoon’ ja siihen kuihtumattomaan perintöön, joka on varattuna heitä varten taivaissa. Tämä on Jumalan armon mukaista Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä. Sen vuoksi ”ne jotka on valittu”, iloitsevat suuresti, vaikka monenlaiset koettelemukset murehduttavatkin heitä, jotta heidän uskonsa koeteltu laatu ”todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä”. Muinaiset profeetat ja jopa enkelit ovat tiedustelleet tätä pelastusta. Valittujen tulisi siksi terästää mielensä toimintaan, panna toivonsa tähän ansaitsemattomaan hyvyyteen ja tulla pyhiksi kaikessa käytöksessään. Eikö tämä olekin sopivaa, kun otetaan huomioon, että heitä ei vapautettu millään turmeltuvalla, vaan ”kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, nimittäin Kristuksen”? Heidän ’uudelleen syntymisensä’ on tapahtunut elävän ja pysyvän Jumalan, Jehovan, sanan välityksellä, joka pysyy ikuisesti ja jota on julistettu heille hyvänä uutisena. – 1:1, 3, 7, 19, 23.

7. a) Mikä kristityistä rakentuu ja mitä tarkoitusta varten? b) Miten heidän tulisi tilapäisasukkaina käyttäytyä?

⁷ Hyvän käytöksen säilyttäminen kansojen keskuudessa (2:1–3:22). Kristityt rakentuvat elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi ja uhraavat hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, peruskulmakiven, välityksellä, hänen josta tuli kompastuskivi tottelemattomille. Niistä, jotka uskovat, on tullut ’kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, jotta he julistaisivat laajalti sen oivallisuuksia, joka kutsui heidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa’. Tilapäisasukkaina kansojen keskuudessa heidän tulee karttaa lihallisia haluja ja säilyttää hyvä käytös. Alistukoot he ”kaiken ihmisten luoman” alaisuuteen, niin hyvin kuninkaan kuin hänen maaherrojensakin alaisuuteen. Heidän tulee tosiaankin ’kunnioittaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastaa koko veljesseuraa, pelätä Jumalaa ja kunnioittaa kuningasta’. Palvelijoiden tulee samoin olla omistajilleen alamaisia hyvin omintunnoin ja kestää epäoikeudenmukaista kärsimystä. Kristuskin, vaikka hän oli synnitön, alistui herjaukseen ja kärsimyksiin ja jätti ”mallin”, jotta hänen askeleitaan voitaisiin tarkoin seurata. – 2:9, 13, 17, 21.

8. a) Mitä terveitä kehotuksia annetaan vaimoille ja aviomiehille? b) Mitä ihmisen täytyy tehdä, jotta hän saisi hyvän omantunnon Jumalan edessä?

⁸ Alamaisuus koskee myös vaimoja, jotka siveellisesti puhtaan käytöksen sekä syvän kunnioituksen välityksellä voivat jopa voittaa ei-uskovan aviomiehensä sanatta. Heidän ei tulisi olla kiinnostuneita ulkonaisesta kaunistuksesta, vaan tottelevaisen Saaran esimerkin mukaan ”sydämen salaisesta ihmisestä sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä”. Aviomiesten tulisi kunnioittaa vaimoaan ”heikompana astiana”, joka on ’heidän kanssaan elämän ansaitsemattoman suosion perillinen’. Kaikkien kristittyjen tulisi osoittaa veljellistä rakkautta. ”Joka tahtoo rakastaa elämää – –, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin.” Sen sijaan että he pelkäisivät ihmisiä, heidän tulisi olla aina valmiita puolustamaan toivoaan. On parempi kärsiä sen takia että tekee hyvää, jos se on Jumalan tahto, kuin sen takia että tekee pahaa. ”Kuolihan Kristuskin kerran kaikiksi ajoiksi syntien johdosta, vanhurskas epävanhurskaiden puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo, hän joka saatettiin kuolemaan lihassa mutta tehtiin eläväksi hengessä.” Arkin rakentamisessa ilmenneen uskon ansiosta Nooa ja hänen perheensä varjeltiin. Vastaavasti ne, jotka ylösnousseeseen Kristukseen kohdistuvan uskonsa perusteella vihkiytyvät Jumalalle, menevät kasteelle tuon uskon vertauskuvaksi ja tekevät jatkuvasti Jumalan tahdon, pelastetaan, ja he saavat hyvän omantunnon Jumalalta. – 3:4, 7, 10–12, 18.

9. Millainen mielenlaatu kristityillä tulisi olla? Mistä huolimatta?

 ⁹ Iloitseminen Jumalan tahdon tekemisestä kristittynä kärsimyksestä huolimatta (4:1–5:14). Kristityillä tulisi olla sama mielenlaatu kuin Kristuksella, ja heidän tulisi elää vain Jumalan tahdon eikä enää kansojen tahdon tekemistä varten, vaikka kansat pilkkaavatkin heitä, koska he eivät enää juokse heidän kanssaan ”samaan irstailun lätäkköön”. Koska kaiken loppu on tullut lähelle, heidän tulisi olla tervemielisiä ja rukoilevia, rakastaa toisiaan hellittämättömän hartaasti ja tehdä kaikki siten, että Jumala tulisi kirkastetuksi. Heidän ei tulisi oudoksua keskuudessaan olevaa koettelemusten paloa, vaan iloita voidessaan olla osallisia Kristuksen kärsimyksiin. Älköön kukaan kuitenkaan kärsikö pahantekijänä. Koska tuomio alkaa Jumalan huoneesta, ”jättäkööt – – ne, jotka kärsivät sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, jatkuvasti sielunsa uskollisina Luojan huomaan tehdessään hyvää”. – 4:4, 19.

10. Mitä neuvoja annetaan vanhimmille ja nuoremmille miehille, ja mihin voimakkaaseen vakuutukseen 1. Pietarin kirje päättyy?

¹⁰ Vanhinten tulisi paimentaa Jumalan laumaa halukkaasti, alttiisti. Olemalla esimerkkejä laumalle he saavat varmasti kirkkauden kuihtumattoman kruunun, kun Ylipaimen tehdään ilmeiseksi. Olkoot nuoremmat miehet alamaiset vanhemmille miehille ja ilmaiskoot kaikki mielen vaatimattomuutta, ”koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille”. Olkoot he vahvoja uskossa ja valppaita ”karjuvan leijonan”, Panettelijan, suhteen. Päättäessään kehotuksensa Pietari esittää jälleen voimakkaita vakuutuksen sanoja: ”Mutta hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen yhteydessä, saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi. Hänen olkoon väkevyys ikuisesti. Aamen.” – 5:5, 8, 10, 11.

MIKSI HYÖDYLLINEN

11. Miten Pietari täydentää Jeesuksen ja Paavalin neuvoja antaessaan ohjeita valvojille?

¹¹ Ensimmäinen Pietarin kirje sisältää terveitä ohjeita valvojille. Johanneksen 21:15–17:ssä olevien Jeesuksen omien ja Apostolien tekojen 20:25–35:ssä esitettyjen Paavalin neuvojen lisäksi Pietarikin osoittaa valvojien työn olevan paimennustyötä, jota tulee tehdä epäitsekkäästi, halukkaasti ja alttiisti. Valvoja on alipaimen, joka palvelee ”ylipaimenen”, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa, ja hänen on tehtävä tälle tili Jumalan laumasta, jonka eduista hänen täytyy huolehtia esimerkillisesti ja nöyrästi. – 5:2–4.

12. a) Mitä suhteellista alamaisuutta täytyy osoittaa hallitsijoille ja isännille? b) Mitä kehotuksia Pietari antaa vaimon alamaisuudesta ja aviomiehen johtoasemasta? c) Mitä kristillistä ominaisuutta korostetaan kautta koko kirjeen?

¹² Pietarin kirjeessä tarkastellaan monia muitakin kristillisen alamaisuuden piirteitä ja annetaan oivallisia neuvoja. Ensimmäisen Pietarin kirjeen 2:13–17:ssä osoitetaan, mikä on oikeaa alamaisuutta hallitsijoille, esimerkiksi kuninkaalle ja maaherroille. Sen on kuitenkin määrä olla suhteellista alamaisuutta, jota osoitetaan Herran takia ja johon liittyy ’Jumalan pelkääminen’, hänen jonka orjia kristityt ovat. Palvelijoita kehotetaan olemaan alamaisia omistajilleen ja kestämään, jos heidän täytyy kärsiä ”omantunnon vuoksi Jumalan edessä”. Vaimojakin neuvotaan verrattomalla tavalla alamaisuuteen aviomiestään, myös ei-uskovaa aviomiestä, kohtaan ja osoitetaan, että heidän siveellisesti puhdas, kunnioittava käytöksensä on ”suuriarvoinen Jumalan silmissä” ja että sillä saatetaan jopa voittaa heidän aviomiehensä totuuden puolelle. Korostaakseen asiaa Pietari käyttää tässä esimerkkinä Saaran uskollista alistuvaisuutta Abrahamia kohtaan. (1. Piet. 2:17–20; 3:1–6; 1. Moos. 18:12) Aviomiesten tulisi puolestaan johtoasemaa käyttäessään osoittaa oikeaa huomaavaisuutta ”heikompaa astiaa” kohtaan. Pysyen vielä samassa aiheessa Pietari kehottaa: ”Samalla tavoin te nuoremmat miehet, olkaa alamaiset vanhemmille miehille.” Ja sitten hän korostaa mielen vaatimattomuuden, nöyryyden, tarvetta; tätä kristillistä ominaisuutta korostetaan kautta koko hänen kirjeensä. – 1. Piet. 3:7–9; 5:5–7; 2:21–25.

13. a) Miten Pietari tekee kirjeessään selväksi sen, mitä tarkoitusta varten Jumala on kutsunut kristillisen seurakunnan? b) Mihin iloa tuottavaan perintöön Pietari viittaa, ja ketkä saavat sen?

¹³ Kun nyt tuliset koettelemukset ja vainot olivat jälleen leimahtamassa liekkiin, Pietari antoi vahvistavaa rohkaisua, ja hänen kirjeensä on tosiaan verrattoman arvokas kaikille, jotka kohtaavat tällaisia koettelemuksia nykyään. Pane merkille, miten hän käyttää Raamatun heprealaisia kirjoituksia lainatessaan Jehovan sanoja: ”Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.” (1. Piet. 1:16; 3. Moos. 11:44) Eräässä kohdassa, jossa on useita viittauksia muihin henkeytettyihin kirjoituksiin, hän sitten osoittaa, että kristillinen seurakunta rakentuu elävistä kivistä hengelliseksi huoneeksi Kristuksen perustukselle. Mitä tarkoitusta varten? Pietari vastaa: ”Te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:4–10; Jes. 28:16; Ps. 118:22; Jes. 8:14; 2. Moos. 19:5, 6; Jes. 43:21; Hoos. 1:10; 2:23) Tälle ”kuninkaalliselle papistolle”, koko Jumalan pyhän kansan käsittävälle yleiselle papistolle, Pietari esittää Valtakuntaa koskevan lupauksen ”turmeltumattomasta ja saastumattomasta ja kuihtumattomasta perinnöstä”, ”kirkkauden kuihtumattomasta kruunusta”, ”ikuisesta kirkkaudesta Kristuksen yhteydessä”. Näin tuohon papistoon kuuluvia kannustetaan suuresti iloitsemaan jatkuvasti, jotta he voisivat ”iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestymisen aikana”. – 1. Piet. 1:4; 5:4, 10; 4:13.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]