On tavallista tuntea avuttomuutta, jos ystävä kärsii mielenterveysongelmista. Mitä sitten ystävän hyväksi voi tehdä, ja miten voi osoittaa, että välittää hänestä?

”Jokaisen täytyy olla nopea kuuntelemaan.” (JAAKOBIN KIRJE 1:19)

Usein paras tapa auttaa on kuunnella toista, kun hän haluaa puhua. Muista, että sinun ei tarvitse vastata tai ottaa kantaa kaikkeen, mitä hän sanoo. Kuuntele häntä tarkkaan ja yritä todella ymmärtää, miltä hänestä tuntuu. Ole avoimin mielin ja varo tuomitsemasta häntä tai tekemästä hätäisiä päätelmiä. On hyvä ottaa huomioon, että hän saattaa sanoa jotain sellaista, mitä hän ei oikeasti tarkoita ja mitä hän myöhemmin katuu (Job 6:2, 3).

”Puhukaa lohduttavasti.” (1. TESSALONIKALAISILLE 5:14)

Ystäväsi voi kaivata tukea esimerkiksi siksi, että hän on ahdistunut tai hänellä on arvottomuuden tunteita. Vaikka et oikein tietäisi, mitä sanoa, niin se, että kerrot välittäväsi hänestä, voi lohduttaa ja rohkaista häntä.

”Tosi ystävä rakastaa aina.” (SANANLASKUT 17:17)

Tarjoa käytännön apua. Sen sijaan että olettaisit tietäväsi, mitä toinen tarvitsee, kysy, miten voit auttaa. Jos hänen on vaikea sanoa, mistä olisi hänelle apua, ehdota hänelle jotain,  mitä voisitte tehdä yhdessä, esimerkiksi kävelylle menemistä. Tai ehkä voisit tarjota apua ostosten tekemisessä, siivoamisessa tai jossain muussa käytännön asiassa. (Galatalaisille 6:2.)

”Olkaa kärsivällisiä.” (1. TESSALONIKALAISILLE 5:14)

Puhuminen ei ehkä ole ystävällesi aina helppoa, mutta kerro hänelle, että olet valmis kuuntelemaan sitten kun hän haluaa puhua. Hän saattaa sairautensa takia joskus sanoa tai tehdä jotain sellaista, mikä loukkaa sinua. Hän voi esimerkiksi perua tapaamisen tai olla ärtynyt tai pahantuulinen. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen, kun tuet häntä. (Sananlaskut 18:24.)

”Teen parhaani, jotta ystäväni olisi helppo puhua minulle. Vaikken voikaan korjata hänen ongelmiaan, yritän todella kuunnella, mitä hänellä on sanottavana. Joskus kuuleva korva on kaikki, mitä hän tarvitsee, jotta hänelle tulee parempi olo.” (Farrah, a jonka ystävä kärsii syömishäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöstä ja kliinisestä masennuksesta.)

”Minulla on ystävä, joka on hyvin huomaavainen ja myönteinen. Muistan, kun hän kerran pyysi minut kylään ja tarjosi hyvää ruokaa. Tunnelma oli niin lämmin ja ystävällinen, että pystyin avautumaan tunteistani. Se rohkaisi minua kovasti.” (Ha-eun, joka kärsii kliinisestä masennuksesta.)

”Kärsivällisyys on todella tärkeää. Kun vaimoni tekee jotain sellaista, mikä tuntuu minusta pahalta, yritän muistaa, että se johtuu hänen sairaudestaan ja ettei hän oikeasti ole sellainen. Näin minun on helpompi olla suuttumatta ja kohdella häntä huomaavaisesti.” (Jacob, jonka vaimolla on kliininen masennus.)

”Vaimoni tuella on ollut minulle valtava merkitys. Kun minulla on ahdistus päällä, hän ei pakota minua tekemään mitään sellaista, mikä on minulle vaikeaa. Joskus se tarkoittaa sitä, että häneltä jää väliin jotain sellaista, mistä hän olisi todella pitänyt. Hänen epäitsekkyytensä ja huomaavaisuutensa on ollut aivan korvaamatonta.” (Enrico, jolla on ahdistuneisuushäiriö.)