Teini-ikäinen lapsesi sanoo sinun olevan liian tiukka, mutta sinä olet asiasta eri mieltä. Ajattelet, että jos hölläät sääntöjä, hän joutuu vaikeuksiin.

Lapselle voi asettaa järkeviä sääntöjä. Ensin on kuitenkin tarpeen ymmärtää, mistä syistä hän saattaa harata vastaan.

Harhaluulo: Kaikki teini-ikäiset kapinoivat sääntöjä vastaan. Se kuuluu väistämättä nuoruuteen.

Tosiasia: Kapinointi on epätodennäköisempää, jos vanhemmat asettavat järkeviä sääntöjä ja keskustelevat niistä lapsen kanssa.

Kapinoinnin taustalla voi olla useita syitä, mutta myös vanhemmat voivat huomaamattaan antaa siihen aihetta, jos he ovat joustamattomia tai jättävät huomiotta lapsen iän.

• Joustamattomuus. Kun vanhemmat sanelevat säännöt eivätkä suostu keskustelemaan niistä, ne tuntuvat nuoresta pikemminkin ahdistavalta pakkopaidalta kuin suojaavalta turvavyöltä. Tällöin hän saattaa tehdä vanhempiensa selän takana juuri sitä, mikä häneltä on kielletty.

• Ikää ei huomioida. ”Koska minä sanon niin” saattaa riittää selitykseksi pienelle lapselle, mutta nuori tarvitsee enemmän – hän tarvitsee perusteita. Saattaahan hän lähitulevaisuudessa asua omillaan ja joutua suurten ratkaisujen eteen. On parempi, että hän oppii ajattelemaan ja tekemään hyviä päätöksiä nyt, kun hän vielä on vanhempien valvonnassa.

Mitä voit tehdä, jos asettamasi säännöt näyttävät jatkuvasti ärsyttävän lastasi?

Ensin on ymmärrettävä, että teini-ikäinen tarvitsee – ja pohjimmiltaan jopa kaipaa – rajoja. Aseta siksi säännöt ja varmista, että nuori ymmärtää ne. ”Kun nuorille asetetaan selvät rajat ja he tietävät, että vanhemmat valvovat heitä sopivassa määrin, he syyllistyvät arveluttavaan käytökseen epätodennäköisemmin”, sanotaan kirjassa Letting Go With Love and Confidence. Sitä vastoin jos vanhemmat eivät puutu lastensa elämään ja suovat näille liikaa vapautta, lapsista tuntuu, etteivät vanhemmat välitä heistä. Tämä on omiaan lietsomaan kapinahenkeä. (Raamatun periaate: Sananlaskut 29:15.)

Miten sitten olla tasapainoinen? Anna lapsen kertoa, miltä perheen säännöt hänestä tuntuvat. Jos hän esimerkiksi pyytää muutosta kotiintuloaikaan, kuuntele, mitä hänellä on sanottavana. Kun nuori tietää, että hänen mielipidettään on kuunneltu, hän todennäköisemmin kunnioittaa ja noudattaa päätöstäsi, onpa hän siitä samaa mieltä tai ei. (Raamatun periaate: Jaakobin kirje 1:19.)

Muista kuitenkin ennen päätöksentekoa, että vaikka teini-ikäisillä on tapana pyytää vapautta liikaa, vanhemmilla voi olla tapana antaa sitä heille liian vähän. Harkitse siksi huolellisesti lapsesi pyyntöä. Onko hän osoittautunut vastuuntuntoiseksi? Sallivatko olosuhteet joidenkin myönnytysten tekemisen? Ole valmis joustamaan silloin, kun se on paikallaan. (Raamatun periaate: 1. Mooseksen kirja 19:17–22.)

Sen lisäksi, että annat teini-ikäisen kertoa tunteistaan, kerro sinäkin hänelle omista ajatuksistasi. Näin voit opettaa häntä ajattelemaan omien toiveidensa lisäksi myös toisten tunteita. (Raamatun periaate: 1. Korinttilaisille 10:24.)

Tee lopuksi päätös ja selitä perusteet. Vaikka lapsesi ei varsinaisesti riemuitsisi ratkaisustasi, hän on luultavasti iloinen siitä, että hänellä on vanhemmat, jotka kuuntelevat häntä. Muista, että teini-ikäinen on viittä vaille aikuinen. Asettamalla järkeviä sääntöjä ja keskustelemalla niistä hänen kanssaan autat häntä kasvamaan vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. (Raamatun periaate: Sananlaskut 22:6.)