WIEN. 13. toukokuuta 2015 oli läsnä noin 400 henkeä, kun paljastettiin Gerhard Steinacherille omistettu muistolaatta. Hän oli Jehovan todistaja, jonka natsit teloittivat 75 vuotta sitten hänen kieltäydyttyään liittymästä Saksan armeijaan. Wienin kaupunginosan Meidlingin pormestari Gabriele Votava oli pääpuhujana katukäytävällä järjestetyssä tilaisuudessa, jossa paljastettiin Steinacherin perheen entisen asunnon ulkopuolelle kiinnitetty muistolaatta Meidlingissa osoitteessa Lägenfeldgasse 68.

Ohjelman teemana oli ”En vain voi ampua”, selitys, jonka Steinacher esitti anoessaan armahdusta. Nämä yksinkertaiset sanat kertovat paljon Steinacherille rakkaista kristillisistä arvoista, esimerkiksi Matteuksen 19:19:ssä olevista Jeesuksen sanoista: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Gerhard Steinacher tutki nuorena Raamattua. 17-vuotiaana hän päätti, että hänestä tulisi Jehovan todistaja. 15. syyskuuta 1939 hänet pidätettiin, koska hän omantunnon syistä kieltäytyi suorittamasta asepalvelusta ja vannomasta uskollisuudenvalaa Hitlerille. Kun Steinacher oli ollut vangittuna Wienissä kuusi viikkoa, hänet siirrettiin tutkintavankeuteen Moabitin vankilaan Berliiniin.

Ensimmäisen oikeuskäsittelynsä ensimmäisenä päivänä, 11. marraskuuta 1939, Steinacherille esitettiin syyte sotaponnisteluiden vastustamisesta ja hänet lähetettiin kuolemaantuomittujen osastolle. Hän anoi, että hänet armahdettaisiin uskonkäsitystensä perusteella. 2. maaliskuuta 1940 Reichskriegsgericht (Valtakunnan sotaoikeus) pysytti kuitenkin voimassa kuolemantuomion. Neljä viikkoa myöhemmin, 30. maaliskuuta, Steinacher teloitettiin giljotiinilla Berliinissä pahamaineisessa Plötzenseen vankilassa. Hän oli 19-vuotias.

Muistolaatan paljastamisen jälkeen tapahtuma jatkui läheisessä Volkshochschulen teatterissa. Ohjelmaan kuului muun muassa näyttely, joka loi valoa Steinacherin perheen vaiheisiin. Näytteillä oli esimerkiksi vuonna 1976 löydetty laatikko, jossa oli 28 Ignatz ja Luise Steinacherin pojalleen Gerhardille vankilaan lähettämää kirjettä sekä 25 postikorttia ja kirjettä, jotka Gerhard kirjoitti lohduttaakseen vanhempiaan ja ilmaistakseen luottamuksensa heidän yhteiseen uskoonsa.

Wienissä ilmestyvä viikkolehti Wiener Bezirkszeitung raportoi tapahtumasta ja kuvaili sitä ”merkittäväksi muistotilaisuudeksi”, joka toi Steinacherin rohkeat teot ”pimennosta päivänvaloon”. Kirjoituksessa ylistetään Steinacheria seuraavin sanoin: ”Hän oli valmis kuolemaan periaatteidensa vuoksi – samojen periaatteiden, joiden mukaan hän eli.”