RAAMATUN aikoina morsiamenhinta maksettiin morsiamen perheelle silloin kun sovittiin avioliitosta. Siihen saattoi sisältyä arvoesineitä, eläimiä tai rahaa, tai se voitiin maksaa työllä. Esimerkiksi kun Jaakob halusi saada Raakelin vaimokseen, hän lupasi tehdä työtä tämän isälle seitsemän vuotta (1. Moos. 29:17, 18, 20). Mikä oli tällaisen käytännön tarkoitus?

Raamatunoppinut Carol Meyers sanoo: ”Morsiamenhinta korvasi tyttären menetetyn työpanoksen, joka oli tärkeä [maatalousyhteisöjen] perheille.” Morsiamenhinta myös vahvisti sidettä kahden perheen välillä, jotka avioliitto yhdistäisi. Näistä hyvistä suhteista saattoi olla paljon apua vaikeina aikoina. Lisäksi morsiamenhinta vahvisti sen, että nainen oli kihloissa ja että hänen aviomiehensä tulisi huolehtimaan hänestä ja suojelemaan häntä hänen isänsä sijasta.

Morsiamenhinnan maksaminen ei tarkoittanut, että vaimo olisi ollut jotain sellaista, minkä voi ostaa tai myydä. Eräässä muinaisen Israelin tapakulttuuria käsittelevässä teoksessa sanotaan: ”Koska israelilaisten piti avioliiton yhteydessä maksaa tytön perheelle rahaa tai jotain muuta siihen verrattavaa, saattaa näyttää siltä, että kyse oli kaupankäynnistä. Mutta ilmeisesti – – [morsiamenhinta] ei todellisuudessa ollut naisesta maksettava hinta vaan hänen perheelleen annettava korvaus.” (Ancient Israel—Its Life and Institutions.)

Nykyäänkin joissain osissa maailmaa on tapana maksaa morsiamenhinta. Jos kristityt vanhemmat pyytävät morsiamenhintaa, heidän ”järkevyytensä tulee olla ilmeistä kaikille” eikä heidän pidä pyytää enempää kuin on kohtuullista (Fil. 4:5; 1. Kor. 10:32, 33). Näin he osoittavat, että he eivät ole ahneita eivätkä ”rahaa rakastavia” (2. Tim. 3:2). Kun vanhemmat eivät pyydä liian korkeaa morsiamenhintaa, sulhasen ei tarvitse lykätä häitä ansaitakseen tarpeeksi rahaa. Tai jos sulhanen on tienraivaaja, hänen ei tarvitse luopua tehtävästään niin että hän voisi tehdä kokopäivätyötä ja maksaa suuren morsiamenhinnan.

Joissain maissa on morsiamenhintaan liittyviä lakeja. Siinä tapauksessa kristittyjen vanhempien tulee noudattaa niitä, koska Raamattu neuvoo meitä olemaan ”alamaisia esivallalle” ja tottelemaan lakeja, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa (Room. 13:1; Apt. 5:29).