TARHAMEHILÄISET (Apis mellifera) rakentavat hunajakennon eli kennokakun vahasta, jota erittyy niiden takaruumiin alapuolella olevista rauhasista. Hunajakennoa pidetään insinööritaidon ihmeenä. Miksi?

Mieti: Satojen vuosien ajan matemaatikot pitivät todennäköisenä, että jos käyttöön halutaan saada mahdollisimman paljon tilaa mahdollisimman vähin rakennusmateriaalein, kuusikulmaiset lokerot ovat muodoltaan parempia kuin kolmio, neliö tai mikä muu muoto tahansa. He eivät kuitenkaan osanneet täysin selittää syytä. Vuonna 1999 professori Thomas C. Hales todisti matemaattisesti, mitä etua tästä niin sanotusta hunajakenno-otaksumasta on. Hän osoitti, että säännölliset kuusikulmiot ovat paras tapa jakaa tila samankokoisiin osiin, niin että tukirakenteita tarvitaan mahdollisimman vähän.

Valmistamalla kuusikulmaisia lokeroita mehiläiset pystyvät hyödyntämään käytettävissä olevan tilan parhaiten, rakentamaan kevyen mutta lujan hunajakennon mahdollisimman pienellä vahamäärällä ja varastoimaan kennoon mahdollisimman paljon hunajaa. Ei ihme, että hunajakennoa on sanottu ”arkkitehtoniseksi mestariteokseksi”.

Tutkijat ottavat mallia mehiläisten hunajakennosta pyrkiessään valmistamaan rakenteita, jotka ovat kestäviä, joustavia ja tilaa säästäviä. Esimerkiksi lentokoneinsinöörit hyödyntävät hunajakennon rakennetta paneeleissa, joiden avulla lentokoneista saadaan lujatekoisempia ja kevyempiä ja näin ollen myös vähäkulutuksisempia.

Mitä ajattelet? Onko hunajakennon ainutlaatuinen rakenne evoluution vai suunnittelun tulosta?