Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten vaalia oppimishalua

Miten vaalia oppimishalua

Miten vaalia oppimishalua

”Opeta lapselle, miten hänen tulisi elää, niin hän muistaa sen koko elämänsä.” (SANANLASKUT 22:6, TODAY’S ENGLISH VERSION)

OLETKO joskus yrittänyt saada lapsia nukkumaan, kun jotain kiinnostavaa on ollut tekeillä? Vaikka he ovat väsyneitä, itkuisia ja jopa kiukkuisia, he tekevät kaikkensa pysyäkseen hereillä ja nähdäkseen, mitä tapahtuu. Heidän ”tarpeensa ymmärtää maailmaa ja osata toimia siinä taitavasti on yhtä syvä ja voimakas kuin heidän tarpeensa syödä, levätä ja nukkua. Joskus se saattaa olla vielä voimakkaampikin”, kirjoittaa kasvatuksen asiantuntija John Holt.

Haasteena on säilyttää tuo oppimishalu läpi elämän, myös kouluvuosien aikana. Takuuvarmaa onnistumisen reseptiä ei ole, mutta jotkin menettelytavat on käytännössä havaittu hyviksi, ja niitä voivat soveltaa vanhemmat, opettajat ja lapset. Tärkeämpää kuin mitkään menettelytavat on kuitenkin rakkaus.

Rakkaus tuo lapsesta esiin parhaat puolet

Lapset janoavat vanhempiensa rakkautta. Se antaa heille turvallisuudentunteen, jolloin he ovat halukkaampia viestimään, kyselemään ja ottamaan selvää. Rakkaus saa vanhemmat puhumaan lastensa kanssa säännöllisesti ja olemaan kiinnostuneita heidän koulunkäynnistään. Tutkimusten perusteella ”vanhemmat näyttävät vaikuttavan lapsen oppimismotivaatioon kaikkein eniten”, sanotaan eräässä lasten oppimishalua käsittelevässä kirjassa (Eager to Learn—Helping Children Become Motivated and Love Learning). Tämä vaikutus tehostuu, kun vanhemmat ovat yhteistoiminnassa opettajien kanssa. ”Mikään ei innosta yhtä tehokkaasti lasta oppimaan kuin vanhempien ja opettajien yhteistyö”, kirjassa todetaan.

Vanhemmat vaikuttavat myös lastensa oppimiskykyyn. Eräässä pitkäaikaistutkimuksessa, johon osallistui 43 perhettä, tutkijat ”saivat selville, että niillä lapsilla, joille puhuttiin eniten [kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana], oli huomattavasti korkeampi älykkyysosamäärä kuin niillä, joiden vanhemmat eivät puhuneet lapsilleen kovin paljon”, kerrotaan kirjassa Inside the Brain. Siinä jatketaan: ”Ne vanhemmat, jotka puhuvat lapsilleen eniten, yleensä kiittävät lapsia näiden aikaansaannoksista, vastaavat heidän kysymyksiinsä, neuvovat pikemminkin kuin käskevät ja käyttävät monipuolisesti sanoja monenlaisina yhdistelminä.” Jos sinulla on lapsia, käytkö heidän kanssaan säännöllisesti merkityksellisiä keskusteluja?

Rakkaus on huomaavaista ja ymmärtäväistä

Lapset ovat erilaisia kyvyiltään ja taidoiltaan. Vanhemmat eivät tietenkään halua antaa noiden erojen vaikuttaa rakkauteen, jota he ilmaisevat. Nykypäivän maailmassa ihmisiä kuitenkin arvioidaan usein heidän kykyjensä perusteella, ja siksi jotkut lapset voivat alkaa ”ajatella, että heidän arvonsa riippuu siitä, miten he menestyvät toisiin verrattuna”, sanotaan kirjassa Thinking and Learning Skills. Tällaisen näkemyksen vuoksi ”epäonnistuminen voi tuhota – – [heidän itsetuntonsa] hyvin helposti”, ja he saattavat lisäksi kokea turhaa ahdistusta ja stressiä. India Today -lehden mukaan opiskeluun liittyviä suorituspaineita ja perheen tuen puutetta pidetään keskeisenä syynä siihen, että teini-ikäisten itsemurhien määrä on Intiassa kolminkertaistunut kuluneiden 25 vuoden aikana.

Lasten tunne-elämälle voi olla vahingollista myös se, että heidät leimataan ”tyhmiksi”. Sellaiset julmat huomautukset ennemminkin jarruttavat oppimista kuin edistävät sitä. Vanhempien tulisi aina ilmaista rakkauttaan huomaavaisesti ja tukea lapsen luontaista halua oppia – omassa tahdissaan, ilman nöyryytyksen pelkoa (1. Korinttilaisille 13:4). Jos lapsella on oppimisvaikeuksia, rakastavat vanhemmat yrittävät auttaa häntä eivätkä koskaan toimi niin, että lapsi tuntee itsensä tyhmäksi tai arvottomaksi. Tämä voi kieltämättä kysyä kärsivällisyyttä ja tahdikkuutta, mutta se maksaa vaivan. Miten tällaista rakkautta voi kasvattaa? Hengellinen ajattelutapa on tärkeä ensi askel.

Hengellinen ajattelutapa tuo tasapainoa

Raamattuun perustuva hengellisyys on erityisen arvokasta monestakin syystä. Ensinnäkin se auttaa suhtautumaan maalliseen koulutukseen tasapainoisesti, pitämään sitä tärkeänä mutta ei elämän tärkeimpänä asiana. Esimerkiksi matematiikasta voi olla paljon hyötyä käytännössä, mutta se ei tee kenestäkään moraalista, periaatteellista ihmistä.

Raamattu neuvoo olemaan tasapainoinen myös sen suhteen, minkä verran aikaa maallisiin opintoihin käytetään. Siinä todetaan: ”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” (Saarnaaja 12:12.) Lasten täytyy saada hyvä peruskoulutus, mutta se ei saisi viedä kaikkea aikaa. Tilaa täytyy jäädä muullekin tervehenkiselle toiminnalle, erityisesti hengellisille asioille, jotka kehittävät sisäistä ihmistä.

Raamattuun perustuvaan hengellisyyteen liittyy myös vaatimattomuus (Miika 6:8). Vaatimattomat ihmiset tunnustavat rajoituksensa, eivätkä monissa oppilaitoksissa ilmenevä voimakas kunnianhimo ja armoton kilpailu saa heistä otetta. Kunnianhimo ja kilpailuhenki ovat ”yhdistelmä, joka aiheuttaa masennusta”, kirjoittaa India Today -lehti. Olemmepa nuoria tai vanhoja, voimme paljon paremmin, kun noudatamme Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettua Raamatun neuvoa: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, niin että herätämme kilpailuhenkeä toisissamme, kadehdimme toisiamme.” Sen sijaan ”koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten”. (Galatalaisille 5:26; 6:4.)

Miten vanhemmat voivat soveltaa tätä ohjetta tukiessaan lastensa koulunkäyntiä? Yksi mahdollisuus on kannustaa kutakin lasta asettamaan itselleen omia tavoitteita ja vertaamaan saavutuksia siihen, mitä hän on aiemmin saanut aikaan. Jos esimerkiksi pojalla on juuri ollut matematiikan koe tai saneluharjoitus, vanhemmat voivat neuvoa häntä vertaamaan tuloksia aiempaan vastaavaan kokeeseen. Sitten häntä kiitetään tai kannustetaan edistymään. Näin lapsi oppii asettamaan realistisia tavoitteita, seuraamaan edistystään ja puuttumaan heikkoihin kohtiin vertailematta itseään toisiin.

Nykyään jotkut kyvykkäät nuoret eivät kuitenkaan haluaisi menestyä koulussa, koska he pelkäävät koulutoverien pilkkaa. Hyviä oppilaita väheksytään nuorten piirissä. Auttaako hengellinen ajattelutapa tässä asiassa? Kyllä. Kolossalaiskirjeen 3:23:ssa sanotaan: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.” (Vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Onko parempaa motiivia opiskella tunnollisesti kuin se, että haluaa miellyttää Jumalaa? Tämä ylevä katsantokanta antaa voimaa vastustaa ikätoverien taholta tulevaa epätervettä painetta.

Opeta lapsia rakastamaan lukemista

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat hyvän koulutuksen ja hengellisen valmennuksen perusedellytys. Vanhemmat voivat kasvattaa lapsissa rakkautta kirjoitettuun sanaan lukemalla heille vauvaiästä asti. Korjauslukijana työskentelevä Daphne on kiitollinen siitä, että hänen vanhempansa lukivat hänelle säännöllisesti, kun hän oli pieni. ”He sytyttivät minussa rakkauden kirjoihin”, hän kertoo. ”Osasin lukea jo ennen kuin menin kouluun. Vanhempani opettivat minua myös etsimään tietoja eri lähteistä, niin että sain vastauksia kysymyksiini. Tästä ohjauksesta on ollut verratonta hyötyä läpi elämäni.”

Toisaalta edellä mainittu John Holt varoittaa, että lapsille lukeminen ”ei ole mikään taikakeino”. Hän jatkaa: ”Jos lukeminen ei ole mukavaa molemmista, siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. – – Jos vanhemmat eivät pidä ääneen lukemisesta, se ei tunnu mukavalta sellaisestakaan lapsesta, joka yleensä kuuntelee lukemista mielellään.” Holt ehdottaa, että vanhemmat valitsisivat kirjoja, joista he itsekin pitävät, ja muistavat, että lapset saattavat pyytää lukemaan ne moneen kertaan. Miljoonista vanhemmista ympäri maailman on ollut antoisaa lukea lapsilleen kirjoja Opimme Suurelta Opettajalta ja Kirjani Raamatun kertomuksista, jotka ovat Jehovan todistajien julkaisemia. Nämä runsaasti kuvitetut kirjat on suunniteltu lapsille, ja ne kehittävät ajattelukykyä ja opettavat jumalisia periaatteita.

Ensimmäisellä vuosisadalla eläneellä kristityllä Timoteuksella oli äiti ja isoäiti, jotka kiinnittivät paljon huomiota hänen opetukseensa etenkin hengellisissä asioissa (2. Timoteukselle 1:5; 3:15). Hänestä kasvoi poikkeuksellisen vastuuntuntoinen ja luotettava nuorimies. Tällaiset ominaisuudet vaativat kehittyäkseen muutakin kuin maallista koulutusta. (Filippiläisille 2:19, 20; 1. Timoteukselle 4:12–15.) Nykyään Jehovan todistajien seurakunnissa on kaikkialla maailmassa monia hienoja nuoria ”timoteuksia” – tyttöjä ja poikia – joita ovat kasvattaneet rakastavat, hengelliset vanhemmat.

Opeta innostuneesti!

Jos opettaja haluaa juurruttaa toisiin rakkauden oppimiseen, ”olennainen asia voidaan tiivistää yhteen sanaan: innokkuus”, sanotaan kirjassa Eager to Learn. ”Innokkaat opettajat viestivät oppilailleen jo pelkällä olemuksellaan, että he välittävät siitä, mitä he opettavat, ja tämä arvostus säteilee heistä vastustamattomalla voimalla.”

Tosiasia kuitenkin on, etteivät kaikki vanhemmat ja opettajat pursu intoa. Siksi viisaat oppilaat yrittävät olla omatoimisia ja kantaa oppimisesta itse vastuuta. Edellä mainitussa kirjassa sanotaan, että ”kukaan ei istu lastemme vieressä koko heidän loppuelämäänsä auttamassa heitä opiskelemaan, tekemään laadukasta työtä, ajattelemaan ja näkemään ylimääräistä vaivaa, jota tarvitaan taitojen hiomiseen”.

Jälleen korostuu kodin merkitys koulun sijasta lasten arvomaailman kehittymisessä. Oletteko te vanhemmat innostuneita uusien asioiden oppimisesta? Onko kotinne tervehenkinen oppimisympäristö, jossa paino on hengellisillä arvoilla? (Efesolaisille 6:4.) Sekä esimerkkinne että opetuksenne vaikuttavat lapsiinne vielä pitkään sen jälkeen, kun he lopettavat koulun ja lähtevät kotoa. (Ks. tekstiruutu ”Oppimiselle otollinen ilmapiiri kotona” s. 7.)

Ihmiset oppivat eri keinoin

Ei ole kahta samalla tavalla ajattelevaa ihmistä; jokaisella on oma tapansa oppia. Se mikä auttaa yhtä, ei ehkä auta toista. Tri Mel Levine kirjoittaa: ”Ei ole tasapuolista kohdella kaikkia lapsia samalla tavalla. Eri lapsilla on erilaiset oppimistarpeet, ja heillä on oikeus saada nuo tarpeet tyydytettyä.” (A Mind at a Time.)

Jotkut esimerkiksi ymmärtävät ja muistavat ajatuksia paremmin, jos niitä havainnollistetaan kuvin tai kaavioin. Toisille asia selviää helpommin lukemalla tai kuuntelemalla – tai ehkä vielä paremmin yhdistämällä nämä menetelmät. ”Paras keino muistaa asia on muuttaa informaatio toiseen muotoon”, sanoo Levine. ”Jos se on visuaalisessa muodossa, sen voi muuttaa verbaaliseksi, jos se taas on verbaalinen, siitä voi piirtää kaavion tai kuvan.” Tällä menetelmällä opiskelu on paitsi tuloksellisempaa myös mielenkiintoisempaa.

Itselle sopivin menetelmä selviää kokeilemalla. Kokoaikainen evankelista Hans tutki Raamattua iäkkään Georgen kanssa, joka ei ollut saanut paljon koulutusta. Georgen oli vaikea ymmärtää ja muistaa asioita. Niinpä Hans yritti havainnollistaa ydinajatuksia piirtämällä paperille yksinkertaisia kuvia. ”Se oli käännekohta”, hän kertoo. ”George alkoi ymmärtää ja muistaa ajatuksia niin hyvin, että hän ihmetteli sitä itsekin! Kun sain selville, miten hänen mielensä toimii, tajusin, että hän oli paljon terävä-älyisempi kuin olin uskonutkaan. Hänen itseluottamuksensa kasvoi nopeasti, ja hän alkoi odottaa tutkisteluhetkiä entistä innokkaammin.”

Ei koskaan liian vanha oppimaan

”Aivojen suorituskyky riippuu siitä, käytetäänkö niitä vai ei”, sanotaan kirjassa Inside the Brain. ”Niitä on käytettävä, jottei niitä menetä, ja ne omaksuvat uutta innokkaasti.” Siinä jatketaan: ”Aivan kuten liikunta pitää ihmiset elinvoimaisina 70–90-vuotiaiksi asti, älylliset ponnistukset voivat tutkijoiden mukaan vaikuttaa vanheneviin aivoihin vastaavalla tavalla. Vanhenemista on pitkään pidetty peruuttamattomana luisuna kohti sekavuutta, mutta uudet tutkimustulokset osoittavat, että näin on käynyt lähinnä siksi, että sitä on odotettu eikä aivoja ole käytetty paljon. Aivosoluja ei liioin tuhoudu suuria määriä päivittäin iän mukana, kuten ennen luultiin.” Jos älylliset toiminnot heikkenevät jyrkästi, syynä on usein jokin sairaus, esimerkiksi sydän- tai verisuonitauti.

Henkiset kyvyt voivat kyllä heiketä jonkin verran vanhemmalla iällä mutta eivät välttämättä merkittävästi. Tutkijoiden mukaan aivojen aktiivinen käyttö ehkäisee niiden rappeutumista ja säännöllinen liikunta vielä tehostaa tätä vaikutusta. ”Mitä enemmän ihminen opettelee uutta, sitä paremmin hän oppii. Jatkuvuus on tärkeää”, sanotaan eräässä iäkkäiden oppimista käsittelevässä kirjassa (Elderlearning—New Frontier in an Aging Society).

Tästä saatiin näyttöä Australiassa 20-vuotisessa tutkimuksessa, johon osallistui 60–98-vuotiaita. Älykkyystasosta kertovat pisteet huononivat monilla heistä vain noin prosentin vuodessa. ”Joillakuilla huononemista ei ilmennyt lainkaan, ja heidän joukossaan oli yli 90-vuotiaita”, raportissa kerrotaan. ”He olivat yleensä ihmisiä, jotka olivat järjestelmällisesti opiskelleet vierasta kieltä tai opetelleet soittamaan jotain soitinta.”

Edellä mainittu George oli yli 70-vuotias alkaessaan tutkia Jumalan sanaa. Samoin Virginia, joka on nyt yli 80-vuotias, sekä hänen edesmennyt miehensä Robert alkoivat tutkia Raamattua korkeassa iässä. Virginia kertoo: ”Robert oli lähes sokea mutta piti siitä huolimatta valtakunnansalissa lyhyitä raamatullisia puheita jäsennysten pohjalta, jotka hän oli opetellut ulkoa. Minä en ollut koskaan ollut lukuihmisiä, mutta nyt rakastan lukemista. Tänäkin aamuna luin Herätkää!-lehden kannesta kanteen.”

George, Robert ja Virginia ovat vain kolme esimerkkiä monista iäkkäistä, jotka käyttävät paljon päätään eivätkä siksi vastaa iäkkäitä koskevia mustavalkoisia käsityksiä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että 70 tai 80 vuotta oppimista merkitsevät aivoille samaa kuin loraus vettä suureen vesitynnyriin – sitä tuskin huomaa. Miksi aivojen kapasiteetti on näin valtava?

[Tekstiruutu/Kuva s. 4, 5]

Internet ja televisio – hyödyllisiä vai haitallisia?

”Internetillä on hyvät ja huonot puolensa”, sanotaan kirjassa A Mind at a Time. Voi olla erittäin hyödyllistä oppia etsimään verkosta tietoja, mutta tuon saman teoksen mukaan jotkut oppilaat ja opiskelijat pelkästään ”imuroivat sieltä tietoa ymmärtämättä sitä tai yhdistämättä sitä muuhun tietoon. Siksi on olemassa vaara, että verkon käytöstä tulee vain uusi passiivisen oppimisen muoto tai ehkä jopa keino oppia plagioimaan” eli esittämään toisten ajatuksia ominaan.

Television runsas katselu voi tutkijoiden mukaan hidastaa ongelmanratkaisukykyjen ja kuuntelutaitojen kehittymistä ja heikentää mielikuvitusta, eikä se millään tavoin kehitä luonnetta. ”Televisioissa pitäisi olla samanlainen näkyvä varoitus kuin tupakkarasioissa: vaarallista käyttäjän hyvinvoinnille”, esitetään kirjassa Eager to Learn.

Erään toisen tietolähteen mukaan lapset tarvitsevat kaikkein eniten ”kielellisiä vaikutteita (lukemista ja keskustelua), rakkautta ja paljon lämpimiä halauksia”.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Oppimiselle otollinen ilmapiiri kotona

Kotiin voi luoda oppimiselle otollisen ilmapiirin noudattamalla seuraavia suuntaviivoja:

▪ Lapsille asetetaan korkeita mutta järkeviä tavoitteita, ja niistä puhutaan usein heidän kanssaan rakkauden hengessä

▪ Lapsille opetetaan, että menestyksen hyväksi on nähtävä vaivaa

▪ Aktiivinen elämäntyyli, ei paikallaan pysyvä

▪ Lapset käyttävät oppimiseen viikoittain paljon aikaa kotona, ja heillä on monenlaista tekemistä: koulutehtäviä, vapaa-ajan lukemista, harrastuksia, perheen yhteistä toimintaa sekä kodin piiriin kuuluvien töiden opettelua ja kotitöitä

▪ Perhe on yksikkö, jossa jokainen saa tukea ja rohkaisua sekä apua ongelmatilanteissa

▪ Säännöt, jotka ymmärretään selvästi ja joista pidetään johdonmukaisesti kiinni

▪ Tiivis yhteydenpito opettajiin

▪ Hengellisen kasvun tähdentäminen

[Kuva]

Opetatteko te vanhemmat lapsianne nauttimaan lukemisesta?

[Lähdemerkintä]

Perustuu kirjaan Eager to Learn—Helping Children Become Motivated and Love Learning

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8, 9]

Miten tehostaa oppimista ja tehdä siitä nautittavampaa

Ole kiinnostunut asiasta. Jos johonkin asiaan syventyy, sen oppii helpommin. Eräässä kirjassa sanotaan: ”Tutkijat ovat osoittaneet kiistattomasti, että kun lapset nauttivat opiskelusta, he sisäistävät asiat paremmin, niillä on heille enemmän merkitystä ja he muistavat ne kauemmin. He myös suhtautuvat pitkäjännitteisemmin, luovemmin ja innokkaammin vaativaan työhön.” (Motivated Minds—Raising Children to Love Learning.)

Kytke opitut asiat elävään elämään. Kasvatuksen asiantuntija Richard L. Weaver II kirjoittaa: ”Kun luokkahuoneessa opittujen asioiden ja käytännön kokemusten välillä on suora yhteys, ymmärryksen valo syttyy.”

Yritä ymmärtää asia. Kun ihmiset yrittävät ymmärtää jotain, sekä ajattelukyky että muisti aktivoituvat. Ulkoluvulla on oma paikkansa, mutta se ei korvaa sisäistämistä. ”Kaikella hankkimallasi hanki ymmärrystä. Pidä sitä suuressa arvossa, niin se korottaa sinut.” (Sananlaskut 4:7, 8.)

Keskity. ”Keskittyminen on oppimisen ydinasioita”, sanotaan kirjassa Teaching Your Child Concentration. ”[Se] on niin tärkeää, että sitä on sanottu älykkyyden perusedellytykseksi ja se on rinnastettu jopa itse älykkyyteen.” Keskittymistä voidaan opettaa. Silloin on tärkeää aloittaa lyhyistä opiskelutuokioista ja pidentää niitä vähitellen.

Esitä toisin sanoin. ”Etevimmät oppilaat ovat niitä, jotka osaavat parhaiten esittää asiat toisin sanoin”, sanoo tri Mel Levine kirjassaan A Mind at a Time. Tällä keinolla informaation saa tiivistettyä pienemmiksi, helpommin hallittaviksi paloiksi, jotka on helpompi muistaa. Hyvät muistiinpanot noudattavat samaa periaatetta: ne eivät ole sanasanaisia.

Yhdistä aiemmin opittuun. Kirjassa The Brain Book Peter Russell vertaa muistikuvia koukkuihin, jotka riippuvat kiinni aiemmissa muistikuvissa. Muisti paranee, kun uudet asiat yhdistetään selvästi siihen, mitä jo tiedetään. Mitä useampiin asioihin ne yhdistetään, sitä helpompi ne on palauttaa mieleen.

Luo mielikuvia. Elävät mielikuvat ovat kestäviä. Yritä siksi luoda niitä silloin kun mahdollista. Muistitutkijat hyödyntävät tätä tekniikkaa luoden usein liioiteltuja tai humoristisia mielikuvia muistin tueksi.

Kertaa. Voimme unohtaa 24 tunnin kuluessa jopa 80 prosenttia opitusta. Lyhyt kertaus heti opiskelujakson jälkeen ja sitten päivän, viikon, kuukauden ja vielä puolen vuoden kuluttua parantaa muistia huomattavasti, niin että saatamme muistaa aineistosta lähes sata prosenttia.

[Kuvat s. 8]

Vanhempien ja opettajien tulisi yhteisvoimin auttaa lasta oppimaan

[Kuvat s. 10]

Ikä ei välttämättä estä oppimasta uusia asioita