Pietari on juuri kuullut Jeesuksen neuvovan, että veljien väliset ongelmat tulisi yrittää selvittää kahden kesken. Ilmeisesti Pietari haluaa kuitenkin tietää tarkkaan, kuinka monta kertaa välit pitäisi yrittää selvittää.

Pietari kysyy: ”Herra, kuinka monta kertaa veljeni voi tehdä syntiä minua vastaan ja minun pitää antaa hänelle anteeksi? Jopa seitsemän kertaako?” Jotkut uskonnolliset johtajat opettavat, että tulisi antaa anteeksi enintään kolme kertaa. Siksi Pietari saattaa ajatella, että olisi hyvin jalomielistä antaa veljelle anteeksi ”jopa seitsemän kertaa”. (Matteus 18:21.)

Ajatus siitä, että pitäisi kirjaa toisten virheistä, on kuitenkin ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Niinpä Jeesus oikaisee Pietaria: ”Minä sanon sinulle: ei vain seitsemän kertaa, vaan jopa 77 kertaa.” (Matteus 18:22.) Hän tarkoittaa tällä sitä, että Pietarin ei tulisi asettaa mitään rajaa sille, kuinka monta kertaa hän antaa anteeksi veljelleen.

Painaakseen Pietarin ja muiden opetuslasten mieleen, että heillä on velvollisuus antaa anteeksi, Jeesus kertoo vertauksen orjasta, joka ei jäljittele armollista isäntäänsä. Vertauksen isäntä, kuningas, haluaa selvittää tilit orjiensa kanssa. Hänen luokseen tuodaan orja, joka on hänelle velkaa 10 000 talenttia (60 000 000 denaaria). Orja ei pysty mitenkään maksamaan velkaansa, joten kuningas määrää, että orja ja hänen vaimonsa ja lapsensa pitää myydä ja velka maksaa. Silloin orja polvistuu isäntänsä eteen ja anoo: ”Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaiken takaisin.” (Matteus 18:26.)

Kuningas liikuttuu säälistä ja antaa orjan valtavan velan armollisesti anteeksi. Tämän jälkeen orja etsii käsiinsä toisen orjan, joka on hänelle velkaa 100 denaaria. Hän tarttuu tuohon orjaan, kuristaa häntä ja sanoo: ”Maksa takaisin, mitä  olet velkaa.” Orja, joka on hänelle velkaa, polvistuu hänen eteensä ja pyytää: ”Ole kärsivällinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle takaisin.” (Matteus 18:28, 29.) Orja, jonka velan kuningas antoi anteeksi, ei kuitenkaan jäljittele isäntäänsä. Hän heitättää toisen orjan vankilaan ja vaatii tätä maksamaan velkansa, vaikka se on paljon pienempi kuin hänen omansa.

Jeesus kertoo, että nähdessään orjan armottomuuden toiset orjat menevät kertomaan siitä isännälleen. Isäntä suuttuu, kutsuu orjan luokseen ja sanoo: ”Paha orja, minä annoin sinulle anteeksi koko velkasi, kun pyysit sitä minulta hartaasti. Eikö sinunkin olisi pitänyt osoittaa armoa orjatoverillesi niin kuin minä osoitin armoa sinulle?” Vihaisena kuningas luovuttaa säälimättömän orjan vanginvartijoille, kunnes hän maksaisi koko velkansa. Lopuksi Jeesus sanoo: ”Minun taivaallinen Isänikin tekee samoin teille, jos ette jokainen anna veljellenne sydämestänne anteeksi.” (Matteus 18:32–35.)

Miten hienoa opetusta anteeksi antamisesta! Jumala on antanut meille anteeksi syntejä, jotka ovat kuin valtava velka. Siihen verrattuna mikä tahansa, mitä joku toinen kristitty saattaa tehdä meille, on pientä. Lisäksi Jehova antaa meille anteeksi tuhansia kertoja, joten voisimmeko me antaa veljellemme anteeksi ne muutamat kerrat, jolloin meillä on syytä valittaa? Kuten Jeesus opetti vuorisaarnassa, Jumala antaa meille syntimme anteeksi ”niin kuin mekin olemme antaneet anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä meitä vastaan” (Matteus 6:12).