Luukas 17:1–37
17 Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ”Kompastumisen aiheita tulee väistämättä.+ Siitä huolimatta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!+
2 Hänelle olisi edullisempaa, jos hänen kaulaansa olisi ripustettu myllynkivi ja hänet olisi heitetty mereen,+ kuin että hän kompastuttaa yhden näistä pienistä.+
3 Kiinnittäkää huomiota itseenne. Jos veljesi tekee synnin, anna hänelle nuhde,+ ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.+
4 Vieläpä jos hän tekee syntiä seitsemän kertaa päivässä sinua vastaan ja tulee takaisin luoksesi seitsemän kertaa ja sanoo: ’Minä kadun’, niin sinun on annettava hänelle anteeksi.”+
5 Nyt apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille lisää uskoa.”+
6 Silloin Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin te sanoisitte tälle mustamulperipuulle*: ’Irrottaudu juurinesi ja istuta itsesi mereen!’, ja se tottelisi teitä.+
7 Kuka teistä, jolla on orja kyntämässä tai paimenessa, sanoo hänelle, kun hän tulee sisälle pellolta: ’Tule heti tänne ja asetu pitkällesi pöydän ääreen’?
8 Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle jotakin illalliseksi ja pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonut, ja jälkeenpäin sinä voit syödä ja juoda’?
9 Ei kai hän tunne kiitollisuutta orjaa kohtaan, koska tämä teki, mitä oli määrätty?
10 Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia.+ Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’”
11 Ja ollessaan matkalla Jerusalemiin hän kulki Samarian ja Galilean keskitse.+
12 Ja kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista+ miestä, jotka nousivat kaukana seisomaan.
13 Ja he korottivat äänensä ja sanoivat: ”Jeesus, Opettaja, ole meille armollinen!”+
14 Ja kun hän näki heidät, hän sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.”+ Kun he sitten olivat menossa pois, he puhdistuivat.+
15 Nähtyään parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin ja kirkasti+ suureen ääneen Jumalaa.
16 Ja hän lankesi kasvoilleen Jeesuksen* jalkojen juureen+ ja kiitti häntä; hän oli lisäksi samarialainen.+
17 Vastaukseksi Jeesus sanoi: ”Eivätkö ne kymmenen puhdistuneet? Missä sitten ne muut yhdeksän ovat?
18 Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin antamaan kunniaa Jumalalle, kuin tämä toisen kansakunnan mies?”
19 Ja hän sanoi hänelle: ”Nouse ja lähde matkaan; uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”*+
20 Mutta kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta tulisi,+ hän vastasi heille ja sanoi: ”Jumalan valtakunta ei tule huomiota herättävästi,
21 eikä sanota: ’Katso, täällä!’ tai: ’Tuolla!’+ Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”*+
22 Sitten hän sanoi opetuslapsille: ”Päivät tulevat, jolloin te haluatte nähdä yhden Ihmisen Pojan päivistä, mutta ette näe.+
23 Ja teille sanotaan: ’Katso, tuolla!’ tai: ’Katso, täällä!’+ Älkää menkö ulos älkääkä sännätkö perään.+
24 Sillä niin kuin salama+ leimahduksellaan loistaa taivaan alla seudulta toiselle, niin tulee Ihmisen Poika+ olemaan.
25 Ensiksi hänen täytyy kuitenkin kärsiä paljon ja joutua tämän sukupolven hylättäväksi.+
26 Lisäksi niin kuin tapahtui Nooan päivinä,+ niin tulee olemaan myös Ihmisen Pojan päivinä:+
27 ihmiset söivät, he joivat, miehiä meni naimisiin, naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus* tuli ja tuhosi heidät kaikki.+
28 Samoin, niin kuin tapahtui Lootin päivinä:+ he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat.
29 Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja rikkiä taivaasta, ja se tuhosi heidät kaikki.+
30 Samalla tavoin on sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.+
31 Älköön sinä päivänä se, joka on katolla mutta jonka irtaimisto on talossa, tulko alas noutamaan sitä, älköönkä se, joka on pellolla, myöskään palatko sen luo, mikä on jäänyt taakse.
32 Muistakaa Lootin vaimoa.+
33 Joka yrittää tallettaa sielunsa* itselleen, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sen, tulee säilyttämään sen elossa.+
34 Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen otetaan mukaan, mutta toinen jätetään.+
35 Kaksi naista on jauhamassa saman myllyn ääressä; toinen otetaan mukaan, mutta toinen jätetään.”+
36 * ——
37 Niinpä he sanoivat hänelle tämän johdosta: ”Mihin, Herra?” Hän sanoi heille: ”Missä ruumis on,+ sinne myös kotkat kokoontuvat.”+
Alaviitteet
^ Tai ”silkkiäispuulle”.
^ Kirjm. ”hänen [jalkojensa]”.
^ Tai ”on pelastanut sinut”.
^ Tai ”keskuudessanne”.
^ Tai ”kataklysmi”, ”tuhotulva”. Kreik. ka·ta·kly·smosʹ; lat. diluvium; J17,18,22(hepr.): ham·mab·bulʹ ’vedenpaisumus’.
^ Tai ”elämänsä”. Kreik. psy·khēnʹ; J17,18,22(hepr.): naf·šōʹ (sanasta neʹfeš).
